Jaden Runo

Sä aina hymyilit, kun sut näin.
Sä et koskaan kävellyt seiniä päin.
Se, että rakastan sua merkitsee paljon.
Ajattele siis mua ennenkuin hankit kaljun.
Se että lähet pois särki mun sydämen.
Toivon että muistat sen.
Toivon, että joskus nähtäisiin.
Silloin ilmein iloisiin.
Ja kun kuolet, itken haudallasi.
Kannan kyyneleitäsi.
Ne maan alle hautaan.
Ja aina muistan sut, armaan.
Pidimme toistemme tyylistä.
Vaikka joskus katsoit toista kyynistä.
Aina sua rakastan, muistathan sen.
Sen jälkeenkin kun näemme toisemme edessä taivaanporttien.
Sulle rakkaani, muista, että rakastan sua aina.

Muokkasin otsikkoa sopivammaksi. -Tara

Kiva runo. Mukavan pitkä.

Haluan myös jotain kritiikkiä runostani. Näin saisin itse oppia jotain.

No, kritiikkinä voisin sanoa, että voisit laittaa pidempiä lauseita. Kun jokaisella rivillä on eri lause.

Selvä :>

Tara, yleensä runoissa joka rivillä on eri lause.. Eikä runojen otsikoita mielestäni saisi muokkailla, sillä vaikka runon nimi olisi pelkkää siansaksaa, niin se jätettäköön tästedes rauhaan.

Nyt siis runosta.

Kaunis, rakastan rakkausrunoja. Mutta tuo kalju-kohta sai hymyilemään, ei kumminkaan repeämään räkänauruun. (: Jatka vain runojen kirjoitteluja, se on sinun alaasi.

Itsekkin olen tykästynyt rakkausrunoihin. Ne vaan on niin ihania :> Tein tuon kalju-kohdan ihan sen takia, ettei se runo olisi niin surullinen. Mutta se ainakin rimmasi ;D

Niin. ;>

Pienempänä olin kovempi runoilemaan, ja ihmettelin aina, että miksi äiti hymyili lukiessaan runojani. Luulin niiden olevan taiteellisia, mutta nyt vanhempana kun olen niitä lueskellut, niin on tullut repeiltyä niille. (:

Hahh, laita niitä esille tännekin M.M ;D Saadaan vähän sitten repeillä niille ;D

Joo, jos löydän niitä. ((:

Muilta rakentavaa kritiikkiä?