Lopettaa vai ei?

Aloitin SH:ssa kirjoittamaan tarinaa nimeltä Lopettaa vai ei? Se tosin kertoo hevosista, toivottavasti ei haittaa. Tarinani on saanut suurehkon suosin SH:ssa ja nyt kerrons en teille.

Tarina kertoo tytösta nimeltä Auora. Aurora on harrastanut keppareita jo kohta 10vuotta. Hän on 16 vuotta vanha ja aloittanut seitsemän vuotiaana. Monet tietävät jo hänen harrastukseen, mutta eivät välitä asiasta. Kouluun tulee kumminkin uusi tyttö, joka alkaa pilkata Auroraa. Kaikki tukevat Auroraa, mutta riittääkö hänen voimansa? Hän punnitsee kahden välillä, lopettaako hän kepruilun vai jatkaako?

Koulu alkaisi pian. Auroraa ei kiinnostaisi ollenkaan, koska siellä olisi se uusi tyttö. Hän pakkasi reppunsa laiskasti ja meni sitten pukemaan päälleen takin ja kengät. Sitten hän meni ulos ja lähti kävelemään kohti bussipysäkkiä. Pian bussi tulikin. Uusi tyttö, Olga istui etupenkillä. Aurora käveli Olgan ohi eikä ollut huomaavinaan häntä.
-Kerrankin osasi olla hiljaa, Aurora mutisi mielessään.
Hän käveli bussin keskiosaan ja pujahti kaverinsa Tarun, joka myös keppisteli, viereen.
-Olga oli vaihteeks hiljanen, Aurora sanoi iloisena.
-Juu, onneks, Taru sanoi hänkin iloisesti.
-Mennäänkö meille ratsastamaan koulun jälkeen? Meloni(Auroran keppistallin nimi on Islannihevostalli Meloni) täyttää pian kymmenen vuotta ja pitää valmistella juhlia, Aurora sanoi. Hän iloitsi selvästi tallinsa pitkästä iästä.
-Joo, mennään vaan. Mutta ne juhlathan on vasta kuukauden kuluttua, Taru sanoi, mutta hänen oli vaikea peitellä innostustaan.
Tytöt rupattelivat iloisesti koko matkan. Kun bussi pysähtyi, he astuivat muiden mukana ulos ja koulunoihaan.

Olga oli jäänyt bussiin istumaan ja tuli Auroran ja Tarun perässä. Hän oli kuullut kaiken, mitä he olivat puhuneet. Aurora ja Taru lähtivät kävelemään heidän ja kavereidensa kohtauspaikkaan. Siellä olikin paljon heidän kepruilevia ystäviään, tosin he eivät olleet keppistelleet yhtä pitkään kuin Aurora. Tarukin oli keppistellyt vain 7-vuotta, mutta se olikin jo toiseksi vanhin talli. He keskustelivat melko pitkään. Aurora kertoi innokkaasti tallinsa juhlista. Kaikista se oli hauskaa ja he olivat jo alkaneet treenata kisoihin. Erittäin monilla muilla oli islanninhevosia, joten töltti ja passi luokat olivat täynnä. Keskusteltuaan aikansa he meivät sisälle. Olga oli ollut puun takana ja kuunnellut. Häntä ihmetytti, miksi monet olivat Auroran puolella. Kun Aurora ja Taru lähtivät kaksistaan kävelemään, hän tuli ärsyttämään tyttöjä.
-Mitä hauskaa noissa haisevissa sukissa on?, Olga sanoi ilkuvalla äänellä.
-Mitä se sulle kuuluu?, Taru tokaisi, mutta ei näyttänyt hermostuneelta.
-Ja miten joku viitti niillä ratsastaa, hoitaa ja olla ylipäätään teiän kanssa?, Olga jatkoi pilkkaamistaan.
Koska Taru ja Auroa olivat kepruilleet paljon, heillä oli hyvä kunto ja he pyrähtivät juoksuun ja Olga ja monta kymmentä metriä heidän jälkeensä.
-Huh, selvittiimpäs, Aurora sanoi, eikä puuskuttanut ollenkaan. Nopeasti he pääsivät sisälle ja menivät kaapeilleen.
-Onneksi Olgan kaappi on toisessa huoneessa, Taru sanoi ja kaivoi kaappinsa avainta.
-Sehän onkin meitä pari vuotta vanhempi, Aurora sanoi ja avasi kaappinsa.
Tytöt pistivät seuraavan ja sitä seuraavan tunnin kirjat reppuihinsa ja sulkivat kaappinsa. He lähtivät luokkaan. Ensin heillä oli biologiaa, joka oli molempien lempiaine.

Biologian luokassa oli paljon kaikeanlaista. Siellä oli akvaariollinen kaloja, peippoja ja pari hiirtä. Tytöt kävivät tervehtimässä hiiriä ja ottivat ne syliin. Koska tunti alkaisi pian, he panivat ne takaisin häkkiin. Sitten he menivät paikoilleen ja ottivat kirjansa esille. Heillä oli lemmikkieläimistä ja nyt olisi hevosista. Opettaja tuli luokkaan.
-Aloitetaan lukemalla kappale, hän sanoi ja alkoi kirjoittaa muita ohjeita.
Kaikki lukivat kappaleen ja opettaja luki ohjeet.
-Kirjoita tiivistelmä, tee tehtävät ja hae sitten lisätehtävä moniste täältä opettajan pöydältä, opettaja luetteli.
Tytöt alkoivat tehdä tehtäviä innolla. Koska he molemmat ratsastivat oikeilla hevosilla, he tiesivät paljon niistä ja tehtävät olivatkin heille varsin helppoja. He tekivat monisteenkin. Siinä oli vaan varusteita, jotka piti nimetä.
-Olipas helppoja, Taru sanoi kun he menivät ruokkimaan peippoja opettajan määräyksestä.
-Niimpä, mutta mehän tiedämmekin paljon hevosista, Aurora sanoi ja kaivoi kaapista ruokapussin.

Kirjoitusvirheet... // Jade.

Jatkoa, tämä on ihana, niinkuin SH-woorussa jo sanoinkin (:

Juu laitan.

Jatkuu....


Tunti menikin nopeasti eläimiä hoitaen. He rapsuttelivat hiiriä, leikkivät lintujen kanssa ja katselivat kaloja. Kun tunti loppui, tytöt veivät biologian kirjat takaisin kappeihinsa ja jättivät reppunsakin sinne. He menivät ulos ja heitä vastaan käveli - kukasmuukaan kuin - Olga.
-Etkö viitsisi lopettaa?, Taru sanoi kyllästyneesti Olgan ilkkumisiin.
-Ei ole aikomustakaan. Te ootte ihan lapsellisia! Kohta meette valittaan reksille!, Olga sanoi kiukkuisesti ja häipyi.
-Mikä sille tuli?, Aurora ihmetteli.
Pian olikin aika mennä jo seuraavalle tunnille. Heillä oli käsityötä. Tytöt hakivat käsityönsä kaapeistaan ja kiiruhtivat viihtyisään tekstiilityöluokkaan. Siellä oli paljon heidän ystäviään. Kaikki tekivät pukuja Auroran tallin 10-vuotisjuhliin. Niitä oli monenlaisia, mutta jokaisessa oli hevosen tai hevosten kuvia. Aurora teki pitkähköä, vihreää pukua, jossa oli ylhäällä kankaan päällä vaalea pitsi. Helmassa oli paljon hevoskuvia. Taru teki taas lyhyempää, turkoosia, jonka yläosa oli yksi hevoskuva. Sekin oli upea. Helmassa oli pitsiä kerroksittain. Puvut eivät olleet vielä valmiit, joten he jatkoivat niitä. Tytöt menivät kukin pöytänsä ääreen. Siellä he kaivoivat pukunsa esiin. Opettaja oli mielissään kun tytöt tekivät juhlapukuja ja tiesi myös tarkoituksen. Aurora meni ompelemaan loppuja hevoskuvia helmaan ja kiinnitti myös pitsin. Enää pitäisi kiinnittää osat yhteen.

Koulun jälkeen tytöt kiiruhtivat bussille ja rupattelivat kokomatkan.
-Pukuni on ihan juuri valmis, Aurora sanoi naama loistaen.
-Minullakin, pitää vielä ommellat loput pitsit, Taru sanoi innoissaan.
He puhuivat puvuistaan ja juhlistaan. Molemmat olivat innoissaan Melonin juhlista. Kun bussi pysähtyi Auroran pysäkille, tytöt astuivat ulos ja kiiruhtivat Auroralle. Siellä he veivät reppunsa sisälle ja söivät välipalaa. Sitten he menivät Auroran tallille.
-Otetaan 2. ryhmä ulos tuohon eteen ja 3. taakse, Aurora sanoi ja otti kilparatsunsa Melonin HallonFlowerin karsinastaan ja talutti sen tallin etedessä olevalle laitumelle.
Kun hevoset oli talutettu ulos, he ottivat viimeiset hevoset tallista. Talli oli kaikkien mielestä kaunis ja aidonnäköinen. Sitä se olikin. Aidat oli puusta, iso leikkimökki täynnä karsinoita, vieressä toinen mökki, johon pääsi pientä käytävää pitkin. Se oli jaettu kahti. Toisella puolella oli varusteet ja toisella ruuat. Vielä oli kolmas mökki. Siellä oli kaikki muut tavarat ja sieltä pääsi ulos.

-Mennäankö harjottelemaan tölttiä?, Aurora kysyi viedessään viimeisiä riimuja ja naruja paikoilleen.
-Mennään vaan, Taru sano.
-Mä otan Hallonin, Aurora sanoi.
-Oke. Mä otan sen sun ekan, Melonin, Taru sanoi.
Tytöt hakivat hevosten riimut ja riimunnarut. He hakivat ponit laitumelta ja taluttivat ne harjauspuimien luokse. Sitten he hakivat suitset, suojat ja harjapakit ja harjasivat sekä suitsivat hevoset. Sitten he taluttivat ponit pois puminvierestä ja nousivat selkään.
-Lämmitellään metsässä, Aurora ehdotti ja suuntasi jo kohti metsää.
Tytöt ratsastivat metsään ja ravasivat ympäriinsä metsässä. Sitten he palasivat Auroran pihaan.
-Voi ei, nyt se niljake on tullut tännekkin, Taru kuiskutti Auroralle kun näkin Olgan kävelevän tietä pitkin Auroran talon ohi.
-Onneks tallit on niin kaukana, et se ei huomaa niitä, Aurora kuiskutti takaisin.
-Pistetään Meloni ja Hallon tonne puskaan ja mennään leikkimään tonne puuhun, Taru sanoi.
Nopeasti tytöt heittivät hevosensa puskaan piiloon niin, ettei niitä näkyisi. Sitten ja kiiruhtivat puuhun. Siellä oli paljon lehtiä, oksia ja omenia. Tytöt ottivat omenat ja alkoivat syödä niitä. He kuulivat Olgan puhuvan kovaan ääneen: täällä asuu se lälly Aurora. Aurora ei välittänyt. Hän oli tottunut siihen. Kun Olga oli kävellyt ohi, tytöt hakivat Melonin ja Halloninen puskasta ja menivät vähän ravia. Sitten he menivät suoralle, jossa he yleensäkin töttäsivät.

Tytöt ratsastivat radan alkuun.
-Valmiina?, Aurora kysyi.
-Jep!, Taru vastasi kiristäen otettaan ohjissa.
-Yks, kaks kolme, mene!, Aurora sanoi ja löysäsi ohjia Hallonin kaulalla.
Hallon lähti pinkomaan parasta vauhtiaan, mutta Aurora hillitsi sitä. Viimeisellä sadallametrillä Aurora antoi sen mennä täysillä. Ja Hallon lähti kuin tykinkuula! Taru ja Meloni jäivät armotta.
-Huh, Hallonhan oli vauhdissa!, tytöt sanoivat yhtäaikaa.
-Mulla ei ollu ees mahollisuuksia saada sua kiinni, Taru sanoi.
Tytöt jäähdyttelivat hevosensa käynnissä. Sitten he ottivat muutkin sisälle ja ruokkivat ponit. Sitten he menivät syömään Auroran taloon. He söivät nopeasti hernekeittonsa ja menivät sitten Auroran huoneeseen tekemään läksyjä.
-Tajusitko sä tota historian tehtävää?, Taru kysyi Auroralta, sillä ei itse ollut hyvä historiassa.
-Juu, kyllä tajusin, Aurora sanoi ja näytti kuinka tehtävä meni.
-Matikka oli helppo!, Taru sanoi ja laittoi kirjaa reppuunsa.
-Kysytäänkö, saisiks sä jäädä meille yöksi?, Aurora kysyi silmät loistaen.
-Joo, soitetaan heti!, Tarukin innostui.
Tytöt menivät soittamaan Tarun vanhemmille. He lupasivat että Taru saisi jäädä yöksi.

-Jee!, tytöt kiljuivat ja hyppivat ilmaan.
-Mennään hakeen kaupasta herkkuja, Aurora sanoi ja meni rappusia alas.
Tytöt lähtivät pyöräillen läiseen kyläkauppaan.
-Mitä sä ajattelit ostaa?, Taru kysyi ja silmäili sipsi hyllyä.
-Sipsiä, snackseja, karkkia ja poppareita, Aurora sanoi ja valitsi tuotteet hyllystä.
Taru otti vielä toiset pussit ja he menivät maksamaan. He panivat tavarat kangaskasseihin ja asettivat ne pyöriensä tangoille.

Jatkuu.....

Laitan tänne pidempinä osina, kun on valmiiks kirjotettu.

Kirjoitusvirheet... // Jade.

Ihan hyvähän tämä on :> Voisitko korjata molemmista vielä kirjoitusvirheet. Niitä oli hirveästi.

Juu, tiedän. Taidan tehdäkin sen nyt.

Joo, kirjoitus virheitä oli, mutta todella mielen kiintoinen tarina. Ei tullut sitä, että milloin tämä loppuu, nukahdan kohta..-tunnetta vaan jaksoin lukea loppuun asti mielenkiinnolla.Oletkos harkinnut kirjailijan uraa? Ostaisin varmasti kirjasi, jos niitä tulisi myyntiin. Olihan kivien mahdin(mikä lie) kirjoittajakin vain 13.(:

Juu, tarkoitukseni olis kirjottaa pieniä kirjoja, joita sit vaikka vaan suvun kesken jaettais yms. Rakastan kirjoittamista, nytkin tuolla koneella tulossa iltasatukirja eläimistä. Mutta sitä en tänne saa, toisella koneella kun on.

Minäkin olen tehnyt kirjoja sukulaisilleni! Mutta enemmän olen kyllä sarjakuvien tekoon keskittynyt. 7 vuotiaasta asti olen virtahepo aiheista Mimmismöö- nimistä sarjakuva lehteä tehnyt. Viimevuonna kirjoitin sen elämän kerran äidilleni 40-vuotis lahjaksi.(:

M.M: Kiva. Ite tykkään kirjottamisesta ja piirtämisestä, mutta en sarjiksien tekemisestä.

Jatkuu....


Tytöt pyöräilivät nopeasti Auroralle. Matkaa oli n. 5 kilometriä, minkä he taittoivat vartissa. Auroralla he laittoivat popparit paahtumaan ja panivat sipsit ja karkit kuppeihin.
-Otan popparit pois, Taru sanoi ja otti pussin mikrosta ja kaatoi ne kuppiin.
Tytöt paahtoivat vielä toisen ja menivät sitten Auroran huoneeseen. Siellä he asettelivat kupit Auroran pöydälle. Sitten Aurora avasi kaappinsa ja kaivoi sieltä esiin hevosvidedoita. Ilta kului rattoisasti herkutellen ja videoita katsellen. Kello lähestyi kahtatoista.
-Mennäänkö yöratsastukselle?, Aurora kysyi ja otti videon pois.
-Mennään vaan, Taru sanoi ja pisti suuhun karkin.
Tytöt hiippailivat alas rappusia ja pukivat ulkovaattet päälleen.
-Onneksi huomenna ei ole koulua, vaan on viikonloppu, Taru sanoi kun he astuivat raikkaaseen kevätyön ilmaan.
Oli jo valoisaa ja tytöt menivät tallille.
-Terve, Aurora sanoi keppareilleen.
-Otan Tähden, Taru sanoi ja otti vanhahkon ruunan, joka oli voittanut monia kisoja, karsinastaan ja alkoi sukia sitä.
-Selvä. Minä otan Toffeen, Aurora sanoi ja meni ottamaan yhden parhaista kilpaoreistaan karsinastaan ja alkoi hänkin harjata ja satuloida sitä.

Jonkin ajan kuluttua he olivat valmiita ja taluttivat hevosensa pihalle. Siellä he nousivat niiden selkään.
-Ratsastetaan tässä pihassa, ei viitsi mennä metsään, Taru sanoi, koska pelkäsi mennä metsään yöllä.
-Joo, en mäkään haluis. Pystytetään esterata ja hypitään sitä, Aurora sanoi ja pisti Toffeen puunviereen odottamaan.
Taru teki samoin ja he pystyttivat helpohkon radan. Sitten he lämmittelivät ratsujaan noin 25 minuuttia ja alkoivat sitten hyppiä rataa.
-Tähti menisi mieluummin tölttiä ympäri kenttää, Taru sanoi kun hyppäsi viimeistä estettä.
-Niin Toffeekin. Mennään tölttiä täällä pihassa, Aurora ehdotti ja ohjasi Toffeen trippelille.
Kun Aurora sai hypättyä esteen, he nostivat töltin ja tölttäsivät pihassa rinta rinnan.
-Me ollaan ratsastettu jo varmaan kaksi tuntia, Taru sanoi hengästyneenä.
-Niin varmaan ollaankin. Jäähdytellään Tähti ja Toffee ja viedään ne talliin, Aurora sanoi ja lähti rauhallista vauhtia eteenpäin.
Kun ponit olivat jäähtyneet, he ratsastivat tallin eteen ja nousivat selästä. Sitten he taluttivta ne talliin ja riisuivat niiltä satulan ja suitset. Sitten he hoitivat ne loppuun ja veivät karsinoihinsa. Lopuksi he vielä loimittivat ne. Sitten he menivät takaisin sisälle ja Auroran huoneeseen.

-Ohoh, kello on kohta kolme, Taru sanoi, kun he olivat katsoneet yhden videon.
-Niimpä onkin, Aurora sanoi.
Tytöt menivät pesemään hampaansa ja sitten he vaihtoivat yöpuvut. He likuvat vielä sängyssä hetken ja nukahtivat sitten.

Tytöt heräsivät aamulla yhdeltätoista.
-Huomenta, Aurora sanoi venytellen pitkiä käsiä ja jalkojaan.
-Mitä? Ai huomenta, Tarun sanoi vielä ihan unisena.
-Onko muka jo aamu?, Taru jatkoi, nyt pirteämpänä.
-On, on. Koulu olis alkanu jo kolme tuntii sitten, Aurora sanoi ja nousi sängystään
Tarukin nousi sängystään. Sitten he vaihtoivat vaatteensa ja menivät alas.
-Huomenta äiti, Aurora sanoi äidilleen, joka oli kattanut heille herkulliset päähtoleivät ja teetä.
-Ja kiitos, Taru jatkoi ja hyökkäsi jo ruuan kimppuun.
Syötyään he menivät pesemään hampaansa ja menivät sitten tallille.
-Mulla on muuten tänään ratsastus. Käyn siellä aina viikonloppusin yhestä seittemään, Aurora sanoi ja alkoi mitata hevosten ruokia.
-Joo, mennään vaan tallille, täytyy vaan hakee ratsastuskamppeet kotoo, Taru sanoi ja laittoi kanssa ruokia.
Ruokittuaan hevoset, he vievät ne ulos tarhaan ja siivosivat tallia ja karsinoita.

Sitten he menivät sisälle taloon ja Aurora kävi vaihtamassa päälleen ratsastusvaatteensa. Hän pakkasi vielä kassiinsa raippansa, kypäränsä, hanskansa ja hoitsunsa harjoja. Sitten he polkivat Tarulle, missä tämäkin vaihtoi ratsastusvaatteensa ja hakemaan muutkin kamppeensa. Sitten päästiinkiin jo polkemaan tallille. Siellä heitä oli vastassa tavallinen talliporukka.
-Moi!, huusi yksi tyttö, Minni ja talutti hoitoponiaan sisälle.
-Moi, Taru ja Aurora vastasivat ja veivät pyöränsä telineeseen.
-Mennään kattomaan Mimmiä ja Minttua, Aurora ehdotti ja lähti kohti tallia odottamatta vastausta.
Taru kipitti perässä.

-Moi Mimmi, Aurora sanoi ja halasi hoitsuaan.
Sitten Aurora astui sen karsinaan. Siellä se tarjosi Mimmille porkkanaa ja alkoi harjata sitä, koska heidän tuntinsa alkaisi pian.
-Ota se vaan tuohon käytävälle, heidän ratsastuksen opettajansa sanoi.
Aurora ja Taru tottelivat ja taluttivat suomenhevostammat käytävälle ja kiinnittivät. Aurora harjasi Mimmin kunnolla ja haki sitten Mimmin suitset ja satulan.
-No niin, tyttöseni, Aurora sanoi ja asetti satulan Mimmin selkään.
Suraavaksi hän laittoi Mimmille suitset.
-Menenkö jo kentälle?, Aurora kysyi ratsastuksen opettajaltaan.
-Joo, mene vaan, mutta mene vain käyntiä ja ravia, opettaja vastasi ja seurasi, kun muut satuloivat hevosiaan.
Aurora pisti kypärän päähänsä ja talutti sitten Mimmin kentälle. Siellä hän nousi Mimmin satulaan ja sääti jalustimia. Sitten hän komensi Mimmin käyntiin ja alkoi ratsastaa kentällä. Ratsastettuaan jonkin aikaa käyntiä, muutkin tulivat kentälle ja tunti alkoi.
-Lämmitelkää ratsunne käynnissä ja ravissa!, ratsastuksenopettaja, jonka nimi on muuten Miia, sanoi.
Kaikki laittoivat hevosensa liikkeelle. Käveltyään jonkin aikaa he nostivat ravin ja ravasivat.
-Hyvä, hiljentäkää käyntiin. Tänään hypätään esteitä. Ne ovat 50-100senttisiä, Miia sanoi ja muutamia vapaaehtoisia hoitajia tuli kokoamaan esteitä.
Pian esteet olivat koottuja.
-Noin, menkää muut rauhallisesti kentän toisella laidalla ja yksi kerralaan suorittaa radan. Taru aloittaa, Miia sanoi ja seurasi ratsukkoa silmillään.
Taru nosti laukan ja laukkasi kohti ensimmäistä estettä. Sen he suorittivat hienosti ja vaivattomasti. Seuraavan kanssa tulikin vaikeuksia, kun Minttu olisi halunnut mennä kovempaa.
-Hienosti meni, Taru. Seuraavaksi Aurora, Miia sanoi ja seurasi toista ratsukkoa.
Aurora hallitsi hevosensa täydellisesti. Rata meni erinomaisesti.

Kirjoitusvirheet... // Jade.

Ihanaa jatkoa.

Juu, täytyy vaan kirjottaa lisää, kun en oo laittanu SH:honkaan enempää, keseken seuraava pätkä.

Juu. Olen nyt viimepäivinä kunnostautunut päiväkirjaan kirjoittamisessa, ja on pakko vaan jaksaa kirjoittaa joka päivä, vaikka tulisi mikä tauti.

Voisit tähän lisätä jotain uutta. Jotain jännittävämpää, että sitä ainakin jaksaa lukea. Yleensä itse en ole jaksanut lukea mitään omasta mielestäni tylsiä kertomuksia, paitsi poikkeuksellisesti, joko jotain jännittävämpää, tei romanttisempaa.

Juu, suunnitelmisaa on yks juttu sinne juhliin. Se olkoon salaisuus siihen saakka.

Upee tarina! Jatkoa! Siis mahtavaa!

Jatka!Jatka!Ei ihme että on saanut suosiota, tää on ihan kuin oikea kirja.

Koska jatkoa?

Sittekun kirjoittaja tulee..

Juu ja sitten kun saan sen uudne pätkän valmiiksi.

Ja kiitospaljon kommenteista. Tahtoisin myös jotain rakentavaa.

Muista laittaa aina pilkut lauseisiin ;> Joissain kohdissa on meinannut unohtua ;> Ja vielä siitä, mitä sanoin aiemmin, että muista laittaa myös jotain kiinnostavaa ennen niitä juhlia. Muutenhan joku voi katsoa vain sen jännittävän kohdan. Muista myös, että tarinaan voi lisäillä ja poistaa henkilöitä, näin siitä saa jännittävämmän/surullisemman/romanttisemman. Ainiin, ja muistakaa pitää Pehmokoirafoorumi siistinä! Ei pelkkiä "JATKA" -viestejä.

"Koulu alkaisi pian. Auroraa ei kiinnostaisi ollenkaan, koska siellä olisi se uusi tyttö. Hän pakkasi reppunsa laiskasti ja meni sitten pukemaan päälleen takin ja kengät." Huomasin, että tuossa kohdassa muuttuu aikamuoto ärsyttävästi.
Ja sitten sulla esim. kirjoitettu näin: -Niinpä., hän sanoi. Jos vuorosanan lopetusmerkki on piste niin jätä se pois. Sitä ei tarvita, eikä se muutenkaan kuulu oikeasti olla niin.

Lainaus :

Matkaa oli n. 5kilometriä, minkä he taittoivat vartissa.

Voihan JUKRA! 5 kilsaa vartissa?! Tää ei nyt mee ihan kohdalleen viis kilsaa, siin menee sellainen puol tuntii tai 45 minsaa. Millään ei ehdi vartissa menemään, ellei ole pelkkää suoraa koko ajan ja ne ajavat täysillä. Mutta olen aina ajatellut heidän asuvan maalla päin ja täällä maalla päin missä asun, niin tie ei todellakaan ole tasaista.

Kun noita kirjoitusvirheitä korjailin huomasin pari asiaa...

Lainaus :

-Tähti menisi mieluummin tölttiä ympäri kenttää, Taru sanoi kun hyppäsi viimeistä estettä.
-Niin Toffeekin. Mennään tölttiä täällä pihassa, Aurora ehdotti ja ohjasi Toffeen trippelille.
Kun Aurora sai hypättyä esteen, he nostivat töltin ja tölttäsivät pihassa rinta rinnan.

Heidän olisi kannattanut ekaksi mennä käyntiä, jonka jälkeen he nostaisivat töltin, koska Auroran hevonen, Toffee oli varmaankin vähän väsyksissä esteiden jälkeen. Varsinkin rataesteiden.

Lainaus :

-Hienosti meni, Taru. Seuraavaksi Aurora, Miia sanoi ja seurasi toista ratsukkoa.

Aiemminhan Tarulla tuli vaikeuksia hevosen kanssa, mutta nyt ratsastuksenopettaja sanoo vain: "Hienosti meni" Saisit tarinasta vielä enemmän todentuntuisen, jos tämä ratsastuksenopettaja Miia voisi kommentoida samaan aikaan kun Taru menee rataa. Olen käynyt siskon ratsastusta katsomassa ja heidän entinen opettajansa oli todella pätevä ja hän huusi esteidenkin päällä kaikkea. Voisit lisätä tarinaan siihen kohtaan kun Tarun hevonen meinaa ryöstää, niin että esimerkiksi Miia huutaa Tarulle: "Taru muista puolipidätteet!" Ja muuta tuollaista. Eihän ne oppilaat opi mitään, jos heille ei sanota siitä mitään.

Kiitos pitkästä ja rakentavasta kommentista. Joo, noista lopetusmerkeistä tarinoissa on huomautettu jo.