Suuri porokapina

Kirjoitin tämän ennen joulua koulussa. Enjoy!

Lisa talutti Fannia ulos. Oli talven pimeintä aikaa ja ratsastaminen kannatti vain valoisalla. Pimeän aikaan oli susia liikkeellä ja kukaan ei halunnut joutua susilauman syömäksi. Lisa olikin päättänyt ratsastaa aina vain valoisalla. Fanni oli hänen suuri, valkoinen shirenhevosensa. Lisan vanhemmat olivat rikkaita, ja olivat päättäneet ostaa hänelle oman, koulutettavan hevosen. Lisalle kouluttaminen oli helppoa, sillä hän kävi usein kouluttamassa naapurien hevosia ja poroja. Nyt hän oli päättänyt lähteä pitkälle maastolenkille, Åsen ja hänen veljensä Andrean kanssa. Kukaan ei pystyisi häiritsemään heitä, kun he olisivat metsässä.
Tunnin kuluttua he olivat valmiit. Åse ratsasti Pohjatuulella, hänen omalla lämminveriorillaan. Andrea taas meni Moldilla, hänen islanninhevosruunallaan. He lähtivät matkaan.
Matkalla Åse ei puhunut paljoakaan, ei, ennen kuin kysyin häneltä: "Mikä on Åse?"
"E-ei mikään, mietin vain mummoani.", Åse sanoi.
"Onko hänellä jokin vikana?", kysyin ja vilkaisin Åsea. Andrea näki Åsen surullisen ilmeen ja vastasi: "Hänellä todettiin tänään syöpä, eikä kukaan oikein haluaisi puhua siitä." Nyökkäsin ja ja jatkoimme matkaa vaitonaisina. Olimme järven päällä, kun yht'äkkiä hevosemme alkoivat perääntyä ja pukitella kauhuissaan. "Mikä niillä on?", huusin ja näin Åsen kauhistuneen ilmeen. Porolauma oli tulossa päin ja jää näytti keskeltä ohuelta. "Tulkaa!", huusin ja painoin pohkeeni Fannin kylkiin. Åse ja Andrea tulivat perässäni ja kiersimme ohuen jään ja yritimme saada porolauman kääntymään, mutta se ei kääntynyt. Porolauma oli menossa suoraan ohuelle jäälle, kunnes Åse lähti heidän sivullensa ja alkoi töniä poroja paksummalle jäälle. Porot menivät, mutta Åse lähestyi ohutta jäätä. Åse oli aivan heikon jään reunalla, kun Pohjatuuli hyppäsi. He hyppäsivät, mutta hyppy ei riittänyt, vaan he jäivät puoliksi pinnalle. Pohjatuulen etukaviot olivat jään reunalla. Lisa ja Andrea tulivat auttamaan. Åse nousi äkkiä jäälle, ja he ottivat köyttä, sitoivat sen hevosen satulaan, ja kiinnittivät sen Moldin ja Fannin satuloihin. Sitten he lähtivät vetämään ja saivat Pohjatuulen ylös jäistä. Kaikki olivat helpottuneita. He laittoivat lämmikettä ja lähtivät tallille.
Tallilla he kertoivat kaiken ja saivat kuumaa kaakaota. Pohjatuulen jalat saivat hoitoa, Åse oli tietenkin auttamassa. Kukaan ei kuitenkaan koskaan saanut tietää, miksi porot olivat olleet niin järkyttyneitä.